• English
  • Suomi

Risto Kristeri

ELÄKEVENEEN SUUNNITTELIJAA ARVELLUTTAA ELÄKKEELLE JÄÄMINEN

Veneveistämö Kristeri & kumpp., nykyinen Degerö Boat on toiminut yhtäjaksoisesti 30 vuotta ja lunastanut asettamansa tavoitteen laadukkaiden matkapursien rakentajana. Veistämön suosituinta mallia ostavat varsinkin eläkeikäiset. Mutta minkälaisella veneellä sen suunnittelija aikoo itse eläkkeellä purjehtia?

Vastaani astelee siniseen työhaalariin pukeutunut mies, jolla on käheä ääni. Puoli vuosisataa pölyä kuuluu äänessä. Siistissä veistämöhallissa on kolme venettä: kuidutettu puufiskari, moottoriremonttia odottava Avance ja Japaniin tilattu Degerö 28. Jätämme veneet ja kapuamme rappuset veistämön toimistoon. Pöydällä odottaa kahvi ja vaimon lähettämät pikkuleivät. Seinät ovat täynnä kunniakirjoja ja venevalokuvia. Risto Kristeri kaataa kahvia sillä aikaa, kun käynnistän nauhurin.

"Yrityksellä on ollut koko historiansa ajan yksi ohjenuora: huippulaatu. Hyvää tavaraa ja hyvää työtä, tunnetut ja luotettavat tarvikkeet. Niissä ei ole säästetty", Kristeri sanoo.

Risto Kristerin ja Seppo Mäkelän Degerö Boat on 30-vuotisen toimintansa aikana valmistanut n.250 venettä sekä -80 luvulla uusia malleja ja muotteja/työkaluja uusmaalaisille rakentajille. Malleja on kuusi, 28-jalkaisesta 38-jalkaiseen. Nykyään veneitä valmistuu viisi tai kuusi vuodessa, puolivalmiita  ei enää tehdä. Nekin jotka -80 luvulla valmistettiin, on enimmäkseen tullut vain harmaita hiuksia" Meitä on vain viisi äijää. Enempää emme saa aikaan," Kristeri kertoo yrityksen nykyisestä työntekijämäärästä.

On syytä myös huolehtia että runkoporukka pysyy, joka on laadun tae.

Veistämön ensimmäinen malli, 28-jalkaisen moottoripurjehtijan suunnittelu, on veistämön oma. Muut ovat Håkan Södergrenin, Hans Groopin ja Olli Salmelan käsialaa – tosin Degerö-veneiden tunnusmerkit, sisäohjaamo ja pyöreä perä löytyvät lähes kaikista malleista. "Ajattelin, että nimekäs suunnittelija edistää myyntiä", Kristeri perustelee suunnittelijakaartia. Silti juuri Degerö 28 on jatkuvasti ollut suosituin niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Sitä on tehty 150 kappaletta. Venettä on luonnehdittu "unelmien eläkeläisveneeksi" (Vene-lehti x/2007). Mitä mieltä suunnittelija on luonnehdinnasta? Ja miten kolme kymppinen Kristeri onnistui luomaan ikäpurjehtijoita miellyttävän purren?

"Ajattelin vain itseäni ja omia venemieltymyksiäni. Silti kuvaus pitää paikkansa, koska melkein kaikki tilaajat ovat olleet noin seitsemänkymppisiä purjehtijoita, jotka ovat luopuneet isosta veneestä. Jotkut olivat jopa lopettaneet purjehtimisen, mutta nähtyään Degerö 28:sin, palasivat vesille."

Antinojan leivissä

Risto Kristeri kasvoi Katajanokalla meren tuntumassa ja meni 13-vuotiaana ammattikoulun puulinjalle, jolla ei ollut mitään tekemistä veneenveiston kanssa. Yksi opettajista, trimaraanilegenda Reijo Karpio veti Kristerin mukaan koulun venekerhoon. "Siitä kiinnostus veneisiin kai lähti. Osansa oli myös Katajanokan rannoilla, joilla lapsena leikimme. Sitten toisen vuosikurssin opettaja hommasi minut kesätöihin Salmisaaren veneveistämölle Lauttasaareen. Koulun jälkeen sain sieltä vakituisen työpaikan."

Tässä vaiheessa, vuonna 1958, alle 16-vuotiaana. Risto Kristerin ura nivoutuu yhteen Eino Antinojan kanssa. Yhdistäjänä toimi Heikki ja Kaija Sirenin kuuluisan Kuohuneidin rakentaminen. Kun sen suunnittelijaksi oli valittu Olin Stephens (Sparkman & Stephensiltä) ja rakentajaksi Eino Antinoja, tarvittiin pari puuveneveistäjää lisää. Porukkaan palkattiin Tauno Rouhiainen, Väinö Suckman ja Risto Kristeri oppipojaksi "Piti pitää verstas siistinä ja semmoista", toteaa Kristeri oppipoika-ajastaan ja nimeää  oppi-isäkseen Tauno Rouhiaisen. "Joskus hän naureskeli tekemisilleni, mutta ajattelin että kyllä minunkin aikani vielä tulee."

Kuohuneiti rakennettiin Sirenin tontilla Lauttasaaressa – ja tarinan mukaan vapaa tontti olikin toiminut veneen rakentamisen kimmokkeena. Mahonkinen jooli valmistui kesällä 1961 ja sen tuoman kokemuksen turvin Antinoja aloitti ammattimaisen veistämötoiminnan Vihdin Huhmarissa. Rouhiainen ja Kristeri siirtyivät mukana. Oppipoika oli lunastanut paikkansa ammattilaisten joukossa.

Risto Kristeri oli lähes 18 vuotta Antinojan palveluksessa. "Koko puuvenekauden". Siltä ajalta kertoo Antinojasta tehty kirja (Vene tehty menestymään)  hän sanoo ja tarkoittaa käännekohtaa, jolloin Antinoja muiden tavoin joutui siirtymään muoviveneisiin. Samaan aikaan v.1970 veistämö muutti Inkooseen. "Viimeinen puuvene, suomalaisen Åke Sandströmin suunnittelema avomeriristeilijä Vingan runko tehtiin Huhmarissa ja tuotiin Inkooseen. Olin ainoa puuvenemies, joka muutti mukana, ja viimeistely jäi minulle. Lasikuitu oli minulle aivan outo materiaali, mutta opittava oli."

Aika Antinojan palveluksessa 70-luvun puolessa välissä oli kuitenkin jo tulossa loppuunsa. "Antinoja ei paljoa sanojaan säästellyt, ja kun olin sitä kakarasta asti kuunnellut, niin alkoi tulla halu toimia omillaan. Minut oli kasvatettu kunnioittamaan vanhempia ihmisiä, joten vastaan ei sanottu. Osaksi siksi tiemme erosivat", Kristeri muistelee karismaattista työnantajaansa.

Navetasta maailmalle

Oma veistämö oli valmiiksi mietittynä, oli vain odotettava oikeaa hetkeä. "Olin varma itsestäni jo siinä vaiheessa, kun lähdin Antinojalta", Kristeri sanoo. Hän työskenteli kuitenkin vielä nelisen vuotta Lito Marinilla Pohjassa. "Vastuullani oli Håkan Södergrenin piirtämien Senioritan ja Sirenan lestit. Ja samaan aikaan aloin kerätä rakennustarvikkeita ja työkaluja sekä etsiä tonttia."

Valmistelu ei rajoittunut tarvikkeiden hankintaan, vaan ensimmäinen oma vene alkoi kasvaa pienoismallista lestiksi ja edelleen muotiksi. Kun päivä Lito Marinilla oli pulkassa, Kristeri ajoi Inkoon Degeröhön ja teki omaa projektiaan vuokranavetassa. Näin syntyi Degerö 28, veistämön suosituin ja tunnetuin vene.

"Kun tontti löytyi veistämöä varten, ehdotin Seppo Mäkelälle yhteistyötä, joka hallitsi lasikuitupuolen muun lisäksi. Oli selvät pasmat ja päästiin heti aloittamaan."

Jos tontti olisi löytynyt vaikkapa Sipoosta, saattaisi vesillä seilata Granö-veneitä. Mutta Degerön navetassa rakennettu muotti antoi nimen niin veneille kuin yrityksellekin. "Hyvä nimi, vai mitä?" Kristeri lohkaisee hymyillen.

Antinojalta Kristeri sai tärkeää oppia veistämöyrittämisestä. Laatu, viimeistelty käsityön jälki ja pitkät työpäivät/viikot positiivisessa mielessä ja nimekkäät suunnittelijat löytyvät sekä Antinojan että Kristerin yritysajattelun taustalta. Konseptiksi tai brändiksi sitä nykyään nimitettäisiin.

Laman avulla vientiin

Vuonna 1992 Finnboatin Floating Show –näyttelyssä esiteltiin Groopin suunnittelema Degerö 32. Degerö 28:sta oli mukana vain esite, mutta se riitti: Japanilaiset kiinnostuivat mallista.

"Tuli puhelinsoitto, että he haluavat nähdä veneen. Alkoi pitkä neuvottelu ja faksikirjeenvaihto. Kaikki käytiin läpi saranoita myöten. Homma venyi ja ajattelin, että taitavat pompottaa meitä. Sitten huomasin, että tilille oli tullut rahaa. Sanoin Sepolle, että perhana, me joudumme varmaan tekemään Japaniin veneitä."

Siitä alkoi Degerö Boatin maailmanvalloitus, joka kantoi yrityksen 1990-luvun laman yli. Degerö Boatilla oli täystyöllisyys samaan aikaan kun yrityksiä ympärillä kaatui. Veneitä myytiin yhä enemmän ulkomaille. Japanin jälkeen johon veistämö valmistaa veneitä edelleen kahden veneen vuosivauhdilla, aukesi väylä Saksaan, Englantiin, Ruotsiin ja Norjaan sekä hiljattain Ranskaan. Nykyään kotimaahan menee vain yksi tai kaksi venettä vuodessa, kun 1980-luvulla rakennettiin pelkästään Suomeen.

Veneet eivät ole vuosien varrella juuri muuttuneet lukuun ottamatta japanilaisten toivomaa kölimuutosta. Degerö 28:n kölin syväystä lisättiin, siirtämällä painoköli kölisolasta ulkopuolelle. Peräsintä syvennettiin jne. Sisustuksiin tehtiin lähes aina jotain tilaajan omaa ajatusta.

 "28:si on syntynyt perinteisin menetelmin, ensin pienoismalli, siitä mitat tasolle ja siitä se lähtee. Mielenkiintoisin työvaihe on edelleen lestin eli veneen mallin tekeminen. Se pohjautuu puuveneaikaan. Lesti on periaatteessa jo vene, mutta kertakäyttökappale."

Sen sijaan työ on vuosien varrella muuttunut. "Nykyään suunnitellaan tietokoneella ja robotit jyrsivät lestin  lähes valmiiksi. Meille jää vain pintakäsittely"  Kristeri kuvailee.

Veistäjän oma vene

Vuonna 1965 Antinojan veistämöllä valmistui Alan Buchanan suunnittelema 34-jalkainen mahonkinen avomeriristeilijä. Venettä veistänyt Kristeri ei tuolloin voinut arvata, että 45 vuotta myöhemmin hän saisi sen hommattua itselleen. "kolme vuotta kului entisöintiin minun ja veistämön henkilökunnan ammattitaitoisin panoksin  ja viime kesänä pursi laskettiin omaan elementtiinsä. Työhön on käytetty n. 700 tuntia", Kristeri sanoo ja näyttää valokuvaa, jossa mahonki kiiltää. Veistämö  palautti paitsi veneen loiston, myös sen alkuperäisen Najadi-nimen.

"Moni on kysynyt, että mitäs tämä merkitsee, kun Degerön tekijä purjehtii tämmöisellä", Kristeri naurahtaa. "En ole osannut siihen oikein vastata."

Olisikohan kyseessä veistäjän kaipuu puuhun, nyt kun siihen palaaminen on mahdollista? Ja onhan Kristeri seilannut Degeröilläkin. Veistämöllä on ollut käytössään 32- ja 35-jalkaisen sekä useita 28-malleja. "Olen sitä mieltä, että veneenrakentajan vene on aina myynnissä. Vuoden saimme pitää jokaista  tekemäämme venettä, sitten on aina löytynyt ostaja. Lisäksi olemme Sepon ja poikien kanssa purjehtineet asiakkaiden veneillä Välimerellä ja Karibialla. Lomaakin olen oppinut 15 viimeisen vuoden aikana pitämään – vaikka työ on aina ollut etusijalla."

Sukupolvenvaihdos on ollut mielessä jo muutamia vuosia, mutta Kristeriä arveluttaa yrityksen jättäminen pelkästään harrastelijan hoiviin. "On vaikea löytää jatkaja, jolla olisi samanlaiset ajatukset kuin minulla ja Sepolla. Nuorilla ei näytä olevan uskallusta ryhtyä yrittämään, vaikka nyt olisi huomattavasti helpompi, valmiit tuotteet ja markkinat kuin minun ja Sepon aloittaessa uutta yritystä."

"Silti pikkasen on alkanut pelottaa, että mitä sitten kun alkaa eläkepäivät."

Ainakin hän tietää, millä eläkepäivinään purjehtii. Eikä se vene ole myynnissä.